Suurin osa tumallisen solun geeneistä sijaitsee kromosomeissa. Yhdessä kromosomissa voi olla tuhansia geenejä. Kaikkien tumallisten eliöiden geenit muodostuvat koodaavasta alueesta ja säätelualueesta. Sammuneet geenit ovat geenejä, joiden toiminta on lakannut kyseisellä lajilla evoluution kuluessa.
DNA sisältää neljää erilaista emästä. Aminohappoja on soluissa 20 erilaista, joten yhtä aminohappoa voi vastata useita emäskolmikoita.
Kun aminohappoketju on valmis, se irtoaa ribosomista. Aluksi aminohappojen välille muodostuu vetysidoksia ja aminohappoketju kertyy tai laskostuu. Monien entsyymien proteiiniosaan täytyy liittää lisäosa, kofaktori, joka on esim. vitamiini tai metalli-ioni.
Solu tuottaa osan preteiineista toisten solujen käyttöön tai omiksi kalvoprotoneikseen. Golgin laitteessa entsyymit muokkaavat proteiineja liittäen niihin mm. hiilihydraattiosia.
 |
| Solu |
Virheellisesti laskostuneet prioniproteiinit aiheuttavat tarttuvia sairauksia, jotka muistuttavat bakteeri- ja virustauteja. Proteiinitauteihin kuuluu nautoihin tarttuva hullun lehmän tauti, joka aiheutti erittäin laajan epidemian Isossa-Britaniassa 1990-luvulla.
Kaikissa monisoluisisen eliön soluissa on samat geenit. Solun toiminnan kannalta on tärkeää, että geenin ilmestymistä eli proteiinien tuotantoa kontrolloidaan solussa tarkoin. Säätely tapahtuu 1. geenin aktivoimisen, 2. vaihtoehtoisen silmukoinnin, 3. mikro-RNA:n, 4. lähetti RNA:n hajoamisen tai 5. proteiinien eliniän avulla.
Solun rakentuminen ja toiminta olisivat mahdottomia ilman proteiineja. Entsyymit ovat tehokkaita proteiineja.
Koska bakteereilla ei ole silmukointia ne tuottavat proteiineja noepammin kuin tumalliset solut.
Lähteet: oppikirja, google kuvahaku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti